Elämää Pirkan Opistossa

Soitinopiskelijan innostus saa opettajankin syttymään

Vaikka soittamisesta ei tulisi ammattia, tuo instrumentin opiskelu monenlaista iloa koko loppuelämän ajaksi. Saksofonisti ja soitinopettaja Harri Jokihaara toivoo ennen kaikkea, että musiikista tulee opiskelijalleen elinikäinen kumppani.

– Haluan oppilaideni ymmärtävän, miten tärkeää musiikin kuunteleminen on. Musiikki antaa mielenrauhaa monenlaisiin tilanteisiin elämässä, Jokihaara sanoo.

Motivaatio näkyy ja kuuluu tunnilla

Jokihaara opettaa Pirkan opistossa saksofonin ja sähköbasson soittoa sekä bänditoimintaa. Opettajana hän on viihtynyt jo lähes kaksi vuosikymmentä. Jokihaaran oppilaat ovat niin taiteen perusopetusta saavia lapsia ja nuoria kuin omaksi ilokseen harrastavia aikuisia. Bändeissä tutustutaan yhdessä soittamisen saloihin ja rytmimusiikkiin monipuolisesti.

Kun yhteistyö on parhaimmillaan, sekä oppilas että opettaja viihtyvät tunneilla. Opettajalle on kuitenkin tärkeää nähdä oppilaan motivoituvan myös soittotuntien ulkopuolella.

– Paras hetki tässä työssä on se, kun edellisellä viikolla jonkun vähän vaikean tehtävän kanssa lähtenyt oppilas tulee seuraavan kerran tunnille ja huomaat hänen edistyneen. Silloin sanoma on mennyt perille: jos haluaa kehittyä, on käytettävä harjoitteluun aikaa myös itsenäisesti, Jokihaara kertoo.

–Varsinkin aikuisopiskelijoiden himo päästä kiinni uuteen instrumenttiin on kova, ja heidän innostuksensa innostaa myös minua. He myös etenevät usein nopeasti esimerkiksi erilaisiin big bandeihin.

Poppia ja jazzia Euroopasta Pirkanmaalle

Jokihaaran omat musiikinopinnot veivät hänet nuorena Tampereelta Helsinkiin Pop & Jazz Konservatorioon. Opintojensa jälkeen hän työskenteli mm. Kansallisteatterissa ja jazzorkesteri Umon orkesterijärjestäjänä ja äänimiehenä.

90-luvun alkupuolella Jokihaara muutti vaimon työn myötä Luxemburgiin, jossa vierähti kokonainen vuosikymmen. Luxemburgin vuosinaan hän suoritti musiikinopettajan loppututkinnon ranskalaisen järjestelmän mukaisesti. Perheen palattua Pirkanmaalle vuonna 2004 hän aloitti nykyisen työnsä silloisessa Nokian Työväenopistossa.

– Lasten ollessa pieniä oli tärkeää, että pystyin olemaan aamupäivät kotona. Siihen tämä konsepti on sopinut hyvin. Muutenkin Pirkan opisto on ollut vakaa paikka työskennellä ja etenkin viime vuosina tiivistynyt yhteistyö opettajien välillä on tuntunut hyvältä, Jokihaara kertoo.

Hyvä opettaja ei luovuta

Mitä jos oppilas on täysin rytmitajuton? Jokihaara kuulee kysymyksen usein. Hän ei pidä tilannetta mitenkään ikävänä vaan päinvastoin hyvänä haasteena itselleen.

– Sitä sattuu joskus. Minulla oli aikoinaan oppilas, jonka soitto alkoi sujua vasta useamman vuoden jälkeen. Jos heti turhautuisin ja julistaisin, että tuosta ei soittajaa tule, en pääsisi näkemään sitä, kun sinnikäs treenaaminen alkaakin tuottaa tulosta, Jokihaara sanoo.

Ennen kaikkea Jokihaara haluaa jättää oppilailleen hyvän suhteen musiikkiin. Soitto-opintojen parissa vietetty aika antaa pohjan elämänmittaiselle harrastukselle, vaikka instrumenttiin ei myöhemmin enää tarttuisikaan.

– Mutta onhan se tietysti hienoa myös, jos omista käsistä lähtee oppilaita vaikkapa Sibelius-Akatemiaan.

Saksofoni taipuu vaikka mihin

Jokihaara on paitsi opettaja, myös kokenut keikkamuusikko. Hän on puhaltanut saksofoniin niin Tapani Kansan yhtyeessä kuin eri tangokuninkaallisten lavoilla, Tampere Big Bandissa, The Dumb Stuff Bandissa sekä tanssiyhtyeessä, jonka keikat pandemia tyrehdytti.

Omiksi innoittajikseen hän nimeää valtavan kattauksen saksofonilegendoja aina John Coltranesta ja Sonny Rollinsista Jukka Perkoon ja Timo Lassyyn. Omista entisistä opettajista etenkin Pentti Lahti Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriosta sai nuoressa muusikossa aikaan ensimmäisiä ahaa-elämyksiä.

– Pohjoismaat ovat jostain syystä kovaa foniseutua. Norjassa ja Ruotsissa on vielä Suomeakin vahvemmat perinteet. Internet on tietysti tasoittanut tiedonkulkua meille, kun uusien levyjen äärelle pääsy ei enää ole postimiesten varassa, Jokihaara naurahtaa.

Hän kehottaakin saksofonista salaa haaveilevia kokeilemaan soitinta rohkeasti. Monipuolinen instrumentti ei rajaa soittajaansa mihinkään tiettyyn genreen.

– Soittimia voi vuokrata, heti ei tarvitse ostaa omaa eikä varsinkaan uutta. Saksofoni ei puhallinsoittimista ole lainkaan vaikeimmasta päästä! Oikeiden kappaleiden soittamiseen pääsee kiinni nopeastikin – sormitus on sama kuin monelle tutussa nokkahuilussa.

Teksti: Elina Kallasaari

Kuvat: Kalle Saarinen