Sarjakuvia sydämellä – Niina Salmelin yhdistää sarjakuvan ja taidepedagogiikan
Niina Salmelin on sarjakuvataiteilija ja taiteen maisteri, joka työskentelee Pirkan opistolla kuvataiteen suunnittelijaopettajana. Niinan polku sarjakuvan ja opetuksen maailmoihin on kulkenut Nousiaisten kautta Lapin yliopistoon ja sitä kautta Tampereelle ja Nokialle.
- Kuvataide ja taiteellinen tekeminen ovat olleet lähellä sydäntäni lapsesta asti. Kuvataideopettajan työ tuntui mielekkäältä ja myönnettäköön, että pitkät kesälomatkin houkuttelivat, jotta ehtisi tehdä omia piirrosprojekteja, Niina Salmelin kertoo hymyillen.
Opettajuus toi arkeen ja elämään uusia puolia. Niina löysi työssään kasvatuksellisen tekemisen ilon ja merkityksen.
- Hyvä opettaja voi olla tukihenkilö ja turvallinen aikuinen, joka auttaa oppilasta eteenpäin. On tärkeää, että oppimisympäristö tukee erilaisia tapoja tehdä ja ruokkii luovuutta – ei vain lahjakkaita, vaan kaikkia, joita kiinnostaa, hän sanoo.
Taide rikastuttaa molempia maailmoja
Opetustyö vaikuttaa myös Salmelinin omaan taiteelliseen tekemiseen. Sarjakuvien maailmaan ammentuu aineksia työn arjesta ja opetustilanteista.
- Opetustyössä kohtaa monenlaisia ihmisiä ja tilanteita – hauskoja ja joskus haastaviakin. Ne jäävät mieleen ja voivat synnyttää ideoita sarjakuviin. Elävä elämä rikastuttaa taidetta ja oppilaiden kanssa työskentely luo jatkumoa omalle luovuudelle ja projekteille opetuksen ulkopuolella, Niina Salmelin kertoo.
Yksi erityisen mieleenpainuva kokemus liittyy Nokian pääkirjasto Virrassa järjestettyyn Kuplia ja ruutuja -näyttelyyn, jossa opiston oppilas Vuokko Korhonen esitteli jo vuosi sitten sarjakuvakurssilla luomansa hahmon Ressun. Hän esitteli sen paitsi sarjakuvana myös toisella kurssilla tehtynä kolmiulotteisena figuurina.
- Se oli mieletöntä nähdä. Vuokko oli jatkanut hahmon kehittämistä kurssin jälkeen ja tuonut sen näyttelyyn patsaan muodossa. Se oli hänen oman mielikuvituksensa tuote, joka jäi elämään kurssin ulkopuolellakin, Niina Salmelin kertoo.
Kuva Vuokko Korhosen Ressu-patsaasta ja sarjakuvasta Kuplia ja Ruutuja -näyttelyssä Nokian kirjasto- ja kulttuuritalo Virrassa keväällä 2024.
Sarjakuvien tekeminen on elämäntapa
Salmelinin oma sarjakuvataival alkoi jo varhain.
- En muista aikaa, jolloin en olisi piirtänyt sarjakuvia. Mummolassa oli paljon 70- ja 80-lukujen Marvel-sarjakuvia. Niiden kautta opin lukemaan. Isosiskoni Tiia Salmelin, joka on myös sarjakuvataiteilija, inspiroi minua. Hän loi kolmen lehmäkaveruksen seikkailuja ympäri maailman Don Rosan tyyliin, ja minä taasen kolmen koirakaveruksen matkoja – ja siitä se lähti, Niina Salmelin kertoo.
Sarjakuvien tekeminen on Niinalle elämäntapa. Inspiraatiota voi nostaa monesta lähteestä: kirjoista, elokuvista, arjen havainnoista ja halusta kertoa tarinoita, joita ei ole vielä nähnyt.
- Usein syntyy hahmo, joka tuntuu kiinnostavalta ja sille alkaa kehittyä tarina. Piirtäminen on ollut aina osa elämää, ja sarjakuvat kasvavat tekijänsä mukana, Salmelin kuvailee.
Työskentelyprosessi vaihtelee projektin mukaan. Esimerkiksi verkkosarjakuvan Numb sai alkunsa Niinan ollessa 18-vuotias. Sitten se on kehittynyt valtavaksi saagaksi vuosien lomassa. Niina aloittaa usein pienillä luonnoksilla ja kuvakäsikirjoituksilla, ja dialogi elää mielessä visuaalisen suunnittelun rinnalla.
- Teen tulitikkuaskin kokoisia luonnoksia sivuista, ja dialogi pysyy päässäni. Se ei ehkä ole fiksuin tapa, mutta se toimii minulle, hän kuvailee.
Kustantajille tehtävissä projekteissa, kuten Otavan julkaisemassa Hirviöpäiväkirjat-sarjakuvassa, prosessi on tarkempi ja käsikirjoitus työstetään alusta loppuun ennen kuvitusta, kustantajan siunauksella.
Teosten teemoista
Omien teosten myönteinen vastaanotto on ollut kannustavaa.
- Suosituin on varmasti ollut Otavan julkaisema lastensarjakuva Hirviöpäiväkirjat. Siitä on tullut tosi hyvä vastaanotto – pikkuhiljaa kasvava yleisö. On pidetty siitä, että Suomesta löytyy uusia tekijöitä, joilla on hauska ja suloinen tyyli. Olen julkaissut myös omakustanteita, erityisesti verkkosarjakuvina englanniksi. Niistä on tullut paljon palautetta ulkomailta, ympäri maailman.
Lastensarjakuvat linkittyvät luontevasti kasvattajan ja opettajan näkökulmaan:
- Niissä minulle on tärkeää, että tarinassa on jokin viesti – sellaista sisällöllistä rikkautta, joka tukee myös lapsen lukukokemusta. Tässä varmasti opettajuus ja pedagoginen ajattelu auttavat suunnittelussa ja siinä, ettei sarjakuva ole vain hauska tarina vaan myös merkityksellinen ja oivaltava.
Niina Salmelinilta on julkaistu useita teoksia, kuten Numb, Numb 2 sekä Hirviöpäiväkirjat: Mörköjahti ja Lohikäärmetorni
Digitaalinen vai perinteinen - vai molemmat?
Salmelin työskentelee sekä perinteisin että digitaalisin menetelmin. Esimerkiksi Numb on tehty vesiväreillä, kun taas Hirviöpäiväkirjat on toteutettu digitaalisesti:
- Digitaalinen on nopeampi ja tehokkaampi, mutta sydäntä lähellä on myös perinteinen tyyli. Molemmissa on omat etunsa, ja on mukavaa, että osaa hallita molemmat.
Hän korostaa, että vaikka digitaaliset työkalut ovat hyödyllisiä, tärkeintä on säilyttää oma kädenjälki:
- Tykkään siitä, että kontrolli ja kaikki kädenjälki tulee minusta. En käytä esimerkiksi 3D-mallinnusta, vaan piirrän itse, Salmelin kertoo.
AI ja sarjakuvat
Tekoälyn rooli sarjakuvissa nyt ja tulevaisuudessa herättää pohdintaa myös Niinassa taiteentekijänä:
- Ymmärrän, että kenttä muuttuu koko ajan. Tekoäly tulee varmasti vaikuttamaan sarjakuvakenttään, mutta en itse koe, että se toisi lisäarvoa omaan tekemiseen. Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että osaan piirtää ja kertoa tarinat itse, Salmelin kertoo.
Hän korostaa ammatillista ylpeyttä ja henkilökohtaista suhdetta omaan taiteeseen:
- Minulle tärkeintä on se, että se mitä syntyy, tulee omasta päästä ja omasta kädestä. En ole koskaan kokenut tarvetta delegoida ideaa jollekin muulle – en edes tekoälylle.
Pirkan opistosta löytyy luovuudelle koti
Salmelin puhuu lämpimästi Pirkan opistosta ja sen arvoista:
- Pirkan opistolla saa tulla sellaisena kuin on. Meidän ihanat opettajamme ottavat hyvin vastaan erilaisia tekotapoja ja visioita. Rohkaisemme oppilaslähtöiseen luovaan tekemiseen ja täällä toteutuvat ne arvot, joita itse taiteilijana ja kasvattajana pidän tärkeinä.
Tulevaisuudessa Niina toivoo voivansa jatkaa taiteen ja opetuksen maailmojen yhdistämistä:
- Tällä hetkellä toivon, että pystyn jatkossakin pitämään nämä kaksi linjaa rinnakkain – luovan työn sarjakuvien parissa ja kasvatustyön opettajana. Ne tukevat toisiaan hyvin, ja olen löytänyt niille sopivan tasapainon.
Kuvat ja teksti: Kalle Saarinen
Takaisin uutisiin




