Marko Aholan puutarhakursseilla opitaan luonnosta – ja nauretaan salaa – tosissaan!
Pirkan opiston puutarhaopettaja Marko Ahola istuu pöydän ääreen, nojautuu eteenpäin ja alkaa tarinoimaan ennen kuin kysymyksiä ehtii esittää. Ensivaikutelma on selvä: Marko ei ole pelkästään opettaja – hän on esiintyjä, tarinankertoja ja ennen kaikkea erinomainen puutarhuri, jonka joviaali asiantuntijuus tarttuu kuulijaan ja vie mukanaan puutarhojen pariin kuin itsestään.
Markon kiinnostus puutarhoihin alkoi äidin kotipihan kasveista.
– Äiti oli innokas ja taitava kotipuutarhuri, hänellä oli valtavan hienot kasvit. Alun perin olin menossa ravintola-alalle esimieheksi, mutta kun koko suku oli täynnä ravintola-alaa, niin ajattelin, että kokeillaanpas jotain muuta. Sain oppini Alajärven maatalous- ja puutarhaoppilaitoksessa vuosina 1986–1989. Opintojen jälkeen erikoistuin viljelyyn, erityisesti avomaa- ja kasvihuoneviljelyyn.
Vuonna 2007 Ahola työskenteli määräaikaisena puutarhurina Evijärvellä, kun kansalaisopisto tarjosi mahdollisuutta opettamiseen.
– Ajattelin heti, että ei hyvänen aika. Ei minusta koskaan tule opettajaa, kun pelkäsin opettajia itsekin! Mutta lopulta ajattelin, että kokeillaan nyt kerran.
Aluksi kursseja oli muutama: Vimpelissä, Kortesjärvellä, Lappajärvellä, sitten vähän lisää ja vielä vähän lisää.
– Nälkä kasvaa syödessä. Siinä tuli kolme opistoa, sitten viisi, sitten viisitoista… ja kohta seitsemäntoista! Ahola sanoo ja virnistää.
Lopulta hän teki päätöksen yhdessä puolisonsa kanssa: päivätyö puutarhurina sai jäädä. Nykyään Ahola kiertää opettamassa kymmeniä kansalaisopistoja ympäri Suomen. Syksyllä määrä kohoaa jo kolmeenkymmeneen. Se on aikamoinen määrä yhdelle miehelle – mutta toisaalta, Markon vauhtiin se tuntuu sopivan.
Opettaminen on hauskaa, kun sen ottaa tosissaan
Aholalla on takanaan yli 30 vuoden kokemus puutarhurina ja 18 vuoden kokemus opettajana. Näiden vuosien aikana hän on oppinut, että hyvä opettaminen ei ole pelkästään tiedon jakamista, vaan se on tapa kohdata ihminen. Hänen opetustyyli on omaa luokkaansa. Se on yhdistelmä käytännönläheisyyttä, huumoria ja vahvaa esiintymistä. Mutta yksi sääntö yllättää:
– Pitää osata kuunnella, puhua selkeästi ja näyttää asiat käytännössä rauhallisesti. Eikä saa nauraa opetuksen aikana. Mutta se on vaikeaa, kun minä tykkään niin nauraa! Opettajan uskottavuus on vaan tärkeää, pitää osata nauraa sisäänpäin.
Jos muutenkin jos joku odottaa tyypillistä puutarhakurssia, Aholan tunneilla tulee yllätyksiä:
– Kasveille pitää puhua. Tai oikeastaan huutaa. Menet omenapuun viereen ja sanot: "Jos ei satoa ala tulla, niin minä teen susta polttopuun!” Marko nauraa ja samalla tekee tärkeän pointin.
– Pitää ymmärtää kasvia. Eikä sitä saa hemmotella väärin.
Samasta syystä aloittelijat saavat tarkat ohjeet:
– Aloitetaan aivan perusteista. Näytän kädestä pitäen, miten kylvetään, kastellaan ja lannoitetaan. Korostan, että tekeminen pitää opetella oikein alusta asti, koska aloittelijat tekevät usein virheitä esimerkiksi lannoituksen kanssa.
Opettajan salaiset aseet
Aholan opetukseen kuuluu pari erityistä maustetta: oma murre ja paitamuoti.
– Puhun rohkeasti omalla Järvi-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan murteella, vaikka matkustan ympäri Suomen töissä.
Se ei ole sattumaa, vaan strategia. Murre herättää, pysäyttää ja saa ihmiset aktivoitumaan.
– Jos puhuisin kirjakieltä, kukaan ei jaksaisi kuunnella. Murretta oikeasti kuunnellaan!
Kurssien piristykseksi Marko panostaa myös muotiin.
– Vaihdan paitaa kurssin mukaan. Kukkakurssilla kukkapaita, pihasuunnittelussa erilainen. Kukaan ei juuri huomaa. Mutta minä huomaan! Marko pudistaa päätään ja hymyilee.
Kaiken kiireen ja kurssien keskellä Aholaa motivoi yksi asia:
– Se, kun oppilas onnistuu ja saa ahaa-elämyksen, se on se paras hetki. Silloin tietää, että tämä kannatti!
Hän kertoo tilanteista, joissa ihmiset ymmärtävät kerralla – omenapuun leikkauksessa, kukkakimppua tehdessä. Ja silloin oppilas lähtee kotiin hymyillen.
Pihan näkee ennen taloa
Pihasuunnittelu on Markolle sydämen asia.
– Jos menen kahville, niin kyllä minä ensimmäiseksi katson, miltä piha näyttää. Katson heti, että tuleeko "vautsi!" vai ei?
Silti hän korostaa kokonaisuutta. Puutarha ei ole yksittäinen kasvi tai koriste, vaan toimiva kokonaisuus, jossa jokainen osa tukee toista. Kotipihassaan Marko soveltaa samaa ajattelua kuin opetuksessaan: helppous ja pitkäjänteisyys ovat avainsanoja.
– Kotona meillä on paljon kasveja: hedelmäpuita, marjapensaita ja kukkia. Pyrin tekemään pihasta helppohoitoisen, ja opetan samaa myös oppilaille. Ajattelen, että pihan kuntoon laittamiseen kannattaa varata noin 15 vuotta – kaikkea ei tarvitse tehdä heti.
Suomen kansan suurin synti: liika lannoitus
Jos pitäisi nimetä yksi asia, jonka suomalaiset tekevät väärin, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä:
– Lannoitus. Sanotaan, että “vähän laitoin”, mutta oikeasti on mennyt kolme kourallista. Ja kanankakkaa kannattaa laittaa vain monivuotisille perennoille.
Markon tärkeä vinkki syyspihan hoitoon on kätevä.
– Syksyllä haravoidaan liikaa. Se on ihan turhaa. Kun jätät lehdet pihaan, se on valmista lannoitetta. Jos viet ne pois, joudut ostamaan kaupasta uutta. Jätä lehdet vaan pihaan, murskaa ne pieneksi ruohonleikkurilla, talven jälkeen piha on puhdas ja ravittu. Lisäksi lehdet ovat kauniita syksyn tuulissa!
Lopuksi tulevaisuudesta
Kun keskustelu kääntyy kohti tulevaisuutta, Marko vakavoituu hetkeksi.
– Olen huomannut ilmastonmuutoksen vaikutukset urani aikana. Keväät tulevat aiemmin ja sää on arvaamattomampaa, mikä vaikuttaa esimerkiksi leikkauskurssien ajankohtiin ja myös siihen, onnistuvatko tietyt projektit puutarhassa ollenkaan. Korostan opetuksessani myös luonnonmukaisia menetelmiä. Puhun pölyttäjistä ja siitä, miten kasvivalinnat vaikuttavat niihin. Myrkkyjen käyttöä pyritään vähentämään. Ja lisäksi omavaraisuus on tärkeää. Pitää osata kasvattaa edes jotain itse. Itse puolisoni kanssa olemme kesällä lähes omavaraisia, maitoa ja leipää lukuun ottamatta. Omasta maasta tullut ruoka maistuu ihanalta.
Mutta jos pitäisi valita vain yksi opetus koko kansalle?
– Lannoittamisen perusteet ja sitä myötä pitkää harkintaa siihen, miten pihan puutarhan aikoo toteuttaa, hiljaa hyvä tulee.
Kuvat ja teksti: Kalle Saarinen
Takaisin uutisiin