Siirry tekstisisältöön ›

Viktória Tóth: Itävalta, Wien 9.12.-13.12.2019

Etusivu » Pirkan opisto info » Hankkeet » Erasmus+-hanke 2018–2020 » Reissukokemukset » Viktória Tóth: Itävalta, Wien 9.12.-13.12.2019

VIKTÓRIA TÓTH, KIELTENOPETTAJA

 

JOB SHADOWING

 

ITÄVALTA, WIENIN KANSALAISOPISTO 9.–13.12.2020

 

Vierailin job shadowing -jaksolla viiden päivän ajan (ma–pe 9.–13.12.) Wienin kansalaisopiston seitsemässä toimipisteessä. Wienin kansalaisopistolla on 33 toimipistettä ympäri Wieniä ja valtava kurssitarjonta, johon voi tutustua saksan kielellä täällä: www.vhs.at. Opiston kansainvälisen koordinaattorin Herbert Depnerin kertomien lukujen perusteella kursseista noin 30 % on kielikursseja, 35 % liikuntaa ja loput 35 % taidetta, kulttuuria, digitaitoja, elämänhallintaa jne. Opisto järjestää vuodessa noin 14 500 kurssia ja 5000 tapahtumaa. Kurssitarjonnasta löytää runsaasti myös suoraan ikäihmisille suunnattuja kursseja. Valtaosa niistä on joko digiosaamista kehittäviä (Windows, älypuhelimen käyttö, digikuvaamista, tabletin käyttö) tai liikuntatunteja (esim. jooga, liikuntaa ilman urheilua, itsepuolustus), mutta löytyy myös muistijumppaa sekä terveyteen liittyviä luentoja ja työpajoja.

 

Vierailuni pääpaino oli tietysti ikääntyville tarjotuilla kursseilla, mutta kun itse olen kieltenopettaja, vierailin myös eri kielitunneilla (saksa maahanmuuttajille ja suomi vieraana kielenä). Ennen joulua kursseihin osallistujien määrä oli jo laskenut, niitä oli 3–11. Kaikki opettajat ottivat minut automaattisesti ryhmään mukaan, joten osallistuin itsekin aktiivisesti kaikenlaiseen toimintaan, mikä oli todella rikastuttava elämys.

 

Job shadowing -jakson ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä tapasin Wienin kansalaisopiston kansainvälisen koordinaattorin Herbert Depnerin, jonka kanssa olin ollut jo aiemmin yhteydessä vierailuni yksityiskohdista. Koordinaattori selvitti minulle, toteutuvatko kaikki valitsemani kurssit, ja oli yhteydessä vierailustani opettajiin.

 

Ikääntyville tarkoitetut ryhmät

 

Maanantaina ja torstaina osallistuin ns. LIMA-kursseille (Lebensqualität im Alter – Elämänlaatua senioreille), joka tarjoaa aivojumppaa ja liikkumista samaan aikaan yli 55-vuotiaille. Tavoitteena on auttaa säilyttämään sekä henkinen että fyysinen kunto hyvänä ikääntymisestä huolimatta.

 

Erityisesti ensimmäinen kurssitapaaminen jäi mieleen. Paikka oli upeassa Urania-nimisessä rakennuksessa ja osallistujia oli kymmenen, ryhmä on jo toiminut yhdessä 6–7 vuotta. Tämä ryhmätapaaminen oli vuoden viimeinen, juhlallinen tapaaminen, jossa aiheena oli adventtiaika ja jouluvalmistelut. Ryhmänohjaaja oli erittäin kokenut ja tunnin kokonaisuus oli hyvin rakennettu juhla-aiheen ympärille. Aloitettiin liikkumalla, käytettiin erivärisiä huiveja. Sen jälkeen tehtiin aivojumppaa kertaamalla itävaltalaisia joululeivonnaisia. Puhuttiin myös jouluaskartelusta, kuka tekee ja leipoo mitäkin. Sen jälkeen tuli aiheen syventäminen yhteisellä keskustelulla itävaltalaisista adventtiajan perinteistä. Ryhmän kesto oli puolitoista tuntia, jossa oli yksi teetauko. Tauon jälkeen liikuttiin taas ja samalla tehtiin hauskoja päässälaskutoimintoja. Tehtäviä tehtiin pareittain, joten ei ollut kiusallista, jos ihan heti laskeminen ei onnistunut. Ryhmätapaaminen huipentui yhteiseen tanssiin kynttilöillä ja musiikilla. Tunnelma oli hyvä ja lämmin, ryhmä jatkaa myös ensi vuonna. Itse voin hyödyntää kokonaisuutta ja vaihtelevaa työskentelytapaa myös kieltenopetuksessa niin ikääntyville kuin myös muille ikäluokille, koska liikkumista, aivojumppaa ja iloa tarvitaan jokaisen ikäluokan opettamisessa. Lisää tietoa LIMA-ohjelmasta löytyy saksaksi tässä osoitteessa: https://www.bildungswerk.at/content/lima/0/articles/2005/07/15/a3068/.

Torstaina osallistuin vielä yhteen LIMA-kurssiin toisen ohjaajan johdolla toisessa toimipisteessä. Se oli lyhyempi kokonaisuus, vain 60 minuuttia, mutta sekin oli erittäin hyvin rakennettu. Pääaiheena oli onni ja onnellisuus arkielämässä. Ohjaaja rakensi aiheen ympärille hyvin monipuolisen kokonaisuuden harjoituksilla, jotka sisälsivät aivojumppaa, liikkumista, eri sanontojen muistamista, keskustelua aiheesta sekä yhden sadun, joka opetti olemaan kiitollinen laittamalla papuja päivän mittaan toisesta taskusta toiseen. Osallistujat saivat seuraavaksi viikoksi riittävästi papuja mukaan harjoitellakseen arkipäivän onnellisuutta. Niin myös minä palasin Suomeen takintaskussani papuja.

 

Tiistaina kävin Heiligenstadtin pienessä kansalaisopistossa, jossa vanhassa juhlasalissa toimi Jooga, Entspannung und Achtsamkeit 60 plus -kurssi eli ”Joogaa, rentoutusta ja valppautta”. Kurssi kesti melkein puolitoista tuntia ilman taukoa. Osallistujia oli kahdeksan (viisi naista, kolme miestä), tilaa oli riittävästi. Tosin pukutilaa ei ollut, mutta kuulemma jossain paikoissa on tavallista, että vaatteet vaihdetaan samassa tilassa. Lämmittelyn jälkeen tehtiin keskittymisharjoituksia ja sieltä lähettiin syvempiin joogaharjoituksiin ja venyttelyyn. Ohjaaja selitti paljon ja korjasi liikkeitä, kehotti olemaan läsnä, opetti myös, miten kotona voi harjoitella, kiinnitti huomiota koko ajan hengitykseen. Harjoituksissa käytettiin mattoa ja pitkää keppiä, jonka kanssa piti tehdä tasapainoharjoituksia, mutta kepin putoamistakaan ei tarvinnut pelätä. Tunti loppui meditatioon. Kokemus oli toisaalta herättävä, toisaalta rentouttava, ja uskon, että tällainen startti aamupäivänä tekee hyvää niin ikääntyville kuin myös töissä käyville.

 

Perjantaina viimeisenä kurssina suunnitelmassa oli osallistua myös ikääntyville tarkoitettuun digikurssiin (Verkko ja sähköposti 60+), mutta kurssi ei valitettavasti toteutunut, joten sen asemesta valitsin jumppatunnin ja osallistuin Hernals-kansalaisopiston hauskalta kuulostavaan ja todella tehokkaaseen jakkarajumppaan (Lockerl vom Hockerl). Liikunnalliset tunnit antoivat niin henkilökohtaisesti kuin myös kieltenopettajalle energiaa ja uusia ideoita, miten kielenopetukseen voisi sekoittaa enemmän toiminnallisuutta ja liikkumista – eikä vain ikäihmisille vain kaikille.

Kieltenopettajana seuraamassa kielikursseja

 

Wien on nykyään 1,8 miljoonan asukkaan kasvava suurkaupunki, jossa 30 % asukkaista on maahanmuuttajia, joten Wienin kansalaisopiston koordinaattorin mukaan on haasteena, miten maahanmuuttaja-asiakkaille saataisiin tietoa myös opiston muusta tarjonnasta ja jatkuvan opiskelun tärkeydestä. Yleensä kun maahanmuuttajat käyvät vain saksan kielen kursseilla. Keskiviikoksi valitsemani ”Saksaa pienten lasten vanhemmille” ei toteutunut. Kuulemma myös ikääntyneiden maahanmuuttajien kielikursseille saaminen on todella haastavaa. Yleensä työikäiset osallistuvat iltaisin saksan kursseille ja valmistuvat kielikokeisiin. Maanantai-illan saksan B1+ tason ryhmässä oli 11 opiskelijaa. Keskiviikon keskustelukurssilla oli jo vuoden viimeiset tunnit, ja paikalla oli vain kolme opiskelijaa. Pani miettimään, että Pirkan opiston kurssitarjonnassa kieliä tarjotaan vain kerran viikossa puolitoista tuntia, mutta Wienin saksan kurssit kestävät koko illan, 3 x 50 minuuttia, jotta opiskeleminen olisi tehokkaampaa. Vaikka osallistujat tulivat töistä, he jaksoivat kuitenkin keskittyä hyvin.

 

Minut yllätti opetuksen ja metodien perinteisyys ja jopa vanhanaikaisuus. Pari- tai ryhmätyöskentelyä ei käytetty, vaan opetus oli kokonaan frontaalista. Opetustilojen kalustus ja istumajärjestys oli perinteinen: molemmissa tiloissa, joissa kävin, ei ollut muuta opetustekniikkaa kuin valkotaulu.

 

Ihmetystä herätti myös, ettei kansalaisopiston sivulla ollut erikseen mainittu, missä opetustilassa kurssi toimii; vain kansalaisopiston nimi ja osoite oli annettu. Mutta myöhemmin selvisi, että opetustila on merkitty sähköiselle ilmoitustaululle, aivan kuten Suomessa bussi- ja juna-aikataulut.

 

Tiistai-iltana osallistuin myös kolmen tunnin Kieli ilahduttaa -luentoon ja työpajaan, josta muodostui todella kotoisan oloinen ryhmä, koska rekisteröityjä osallistujia oli kolme ja paikalle tuli vain kaksi ja minä. Kurssin opettaja itsekin oli yllättynyt, että työpaja saatiin toteutumaan. Keskipisteessä oli oikeastaan lasten kielenkehitys, mutta minä sain todella hyvin toimivia ja hauskoja harjoitusideoita kielten opettamiseen myös aikuisille, esimerkiksi juuri liikunnan avulla, joka olisi myös ikääntyvien osallistujien kanssa virkistävä oppimiskokemus, esim. ”Herra Hitaan ja rouva Nopean” päiväohjelman kertominen ryhmässä vieraalla kielellä samalla matkien, mitä ja millä tahdilla herra Hidas ja rouva Nopea tekevät: miten he nousevat sängystä, miten syövät aamiaisen, lähtevät töihin, kirjoittavat kirjeitä, jne. Työpajan harjoituksiin osallistuttiin aktiivisesti, ja minulle jäi todella hyvä mieli. Koko iltana korostui myös ilon osuus kielten opiskelussa ja kommunikaatiossa – mikä toi taas mieleen ilon tärkeyden myös omassa opetuksessani.

 

Torstaina osallistuin myös keskitason suomen kurssille, jota pitää 50 vuotta Wienissä asunut suomen kielen opettaja. Osallistujia oli kurssilla vähän, minun lisäkseni vain kolme. Tämänkin tunnin aiheena oli joulu, ja oli mielenkiintoista keskustella itävaltalaisista ja suomalaisista jouluperinteistä pikkuryhmässä. Opettajan kanssa kävin myös Wienin yliopiston suomalais-ugrilaisen oppilaitoksen pikkujouluissa, jossa tutustuin myös muihin Wienin suomalaisiin.

Muita kokemuksia

 

Yritin muutenkin pitää silmät auki sen suhteen, mitä Wienissä tarjotaan ikääntyville ihmisille. Löysin esimerkiksi Wienin kaupungin järjestämän Ikääntyvien kuukausi -ohjelman (https://www.senior-in-wien.at/). Se on kaupungin koordinoima nykyään jo jokavuotinen tapahtumasarja, johon on kerätty kaikenlaista mielenkiintoista ikääntyville ihmisille. Mottona oli ainakin tänä vuonna yhdessä kokeminen. Se järjestettiin lokakuussa ja tarjolla oli esimerkiksi juhlallinen avaus

 

Wienin raatihuoneella, Speed-Dating, varmuutta joukkoliikenteeseen, Hop-on Hop-off -bussiajelu, dementiapaja, suklaapaja, retkiä kaupungin tuntemattomiin kohteisiin, opastuksia museoissa, tapaturmavarautumista, läksymummotoiminta, tanssiteatterityöpaja jne.

 

Keskustellessani Wienin kansalaisopiston kansainvälisen koordinaattorin ja erityisesti kielikurssien opiskelijoiden kanssa selvisi, miten Wienissä yritetään ratkaista pienten kielikurssien ja muiden pienten kurssien ongelma: jos osallistujia on minimimäärää vähemmän, kansalaisopisto tarjoaa joko saman kurssin samalla hinnalla lyhyempänä kurssina tai kysytään osallistujilta, ovatko he valmiita maksamaan kurssista sen verran enemmän, ettei kurssi olisi tappiollinen opistolle. Tätä olisi ehkä myös Pirkan opistossa aiheellista kokeilla.

 

Julkinen liikenne Wienissä on todella hyvin järjestetty, mutta matkustaminen ja kansalaisopiston eri toimipisteiden sijainnin selvittäminen vei suhteellisen paljon aikaa ja energiaa, vaikka julkisen liikenteen sovellus ja GoogleMaps auttoivat paljon.

 

Joulukuussa Wienissä on erityisen paljon turisteja, ja aamupäivä- ja iltatuntien välillä minullakin oli aikaa tutustua vähän paremmin Wienin nähtävyyksiin. Kävin Ringillä, katselin kuuluisten joulumarkkinoiden valikoimaa, vietin muutaman tunnin Schönbrunnissa ja kävin katsomassa Albertinan taidenäyttelyitä. Lyhyen, mutta intensiivisen viikon aikana harjoittelin saksaa ja opin lisää myös hauskaa ”itävallan kieltä”.

Avaa sivuvalikko
Sulje sivuvalikko