Mirja Paljakka, Saksa

Etusivu » Pirkan opisto info » Hankkeet » Erasmus+-hanke 2018–2020 » Reissukokemukset » Mirja Paljakka, Saksa

Mirja Paljakka
Saksa, Berliini 1.5.–6.5.2019

 

Osallistujana valokuvauksen täydennyskoulutuskurssilla (järjestäjänä PhotoWerkBerlin)

sekä opettajana mobiilikuvaustyöpajassa senioreille (Finnland Zentrum Berlin)

 

Jo kolmas päivä kotiintulosta, pää osittain vieläkin Berliinissä. Aivot pyörittävät oppimisdataa tallentaen täysillä vuorokauden ympäri, sosiaaliset verkostot Facebookissa laajentuneet silmänräpäyksessä, jalkapohjat muistavat vielä kävellyt kilometrit ikivanhoilla mukulakivillä…

 

Opettajan roolissa

 

Halusin Erasmus-matkastani kaiken irti: olin lähdössä kurssille, mutta halusin päästä kokeilemaan uutta myös opettajan roolissa. Otin ennen matkaa yhteyttä Berliinin Suomi-Keskukseen ja tarjouduin Berliinin-matkani aluksi vetämään työpajan mobiilikuvauksesta keskuksen senioriasiakkaille, ja sehän järjestyi. Lyhytkurssin vetäminen antoi minulle opettajana paljon. Siinä korostuivat erilaiset oppijat, joista muutamilla suomen kielen taitokin oli ulkomaan vuosien aikana heikentynyt. Hidastusta tarvittiin puhumiseen. Pelkojen, hätäännyksen ja häpeän tunteisiinkin piti kiinnittää huomiota. Videotykistä oli kadonnut virtajohto, joten pyöreän pöydän ritarien istumamalli pelasti tällä kertaa. Ulkomailla joutuu heittäytymään käytännön haasteisiinkin toisella volyymillä kuin kotona, opistovahtimestarien turvallisten siipien suojassa.

 

Suurin oivallus oli, että eritoten mobiilivalokuvauksen opetuksessa ryhmäkoon optimi ei ole enempää kuin viisi osallistujaa. Yksilöllinen ohjaus ja opettajan huomio on tärkeää: puhelinmalleja on niin paljon, että vaikka olisin ollut myymässä kaiken maailman malleja vuositolkulla, tuskin olisin päässyt heti jyvälle jokaisesta. Senioreiden suuri huoli myös Berliinissä oli, että mitä näillä kuvilla tehdään ja miten ne otetaan pois pilvestä. Siinäpä jo kaksi kurssi-ideaa sovellettavaksi. Sen pilvihomman mielelläni delegoin kyllä jollekulle toiselle. Mutta ajatus kuvallisesta omaelämänkirjasta jälkipolville iski ainakin tähän joukkoon.

 

Saksassa oltiin kiinnostuneita suomalaisten kansalaisopiston runsaasta opetustarjonnasta senioreille. Vastaava toiminta on Saksassa harvinaista, ja Berliinin suomalaiset vaarit ja mummot tuntuivat kovasti kaipaavan tietotekniikan alkeisopetusta muusta puhumattakaan. 

 

Oppijan roolissa

 

Sitten varsinaiseen omaan kurssiini oppijana PhotoWerkBerlinin järjestämällä kurssilla. Tämä oli ensimmäinen kunnon valokuvausalan lyhytkurssi sitten seitsemän vuoden takaisten jatko-opintojeni. Oppijan roolissa oleminen, se itsessään olikin parasta antia koko matkassa! Vaikka olen melkoisen kuuliainen ja kiltti luonne, onnistuin useamminkin kerran karkaamaan liian omaehtoiseen toimintaan. Onneksi ansioitunut, kurinalaisuutta arvostava opettajamme palautti minut nopeasti ruotuun. Saksalainen pedagogiikka on hyvin systemaattista luovillakin aloilla ja se yllätti, mutta melko nopeasti löysin sen edut ryhmätyöskentelyssä. Kun kuulee olevansa julkisesti ’stubborn’, niin pakkohan se on uskoa ja katsoa peiliin….

Kuitenkin oli myös ilo huomata, kuinka samalla tavalla opetan itse ja motivoin ja tuen oppilaitani sekä luokassa että maastossa. Sitä kun ei näe koskaan itse eikä tunne nahoissaan ennen kuin nyt, oppijan roolissa. Alkoi harmittaa, míksen ole jo aikaisemmin mennyt tämän kaltaiselle kurssille. Kyllä opettajan täytyy olla itse tasaisen väliajoin oppilaana, että ymmärtää omaa tekemistään, osaa huomioida ja saa aivan uutta virtaa itseensä!

 

Mahtava anti oli myös se, että opettajamme Boris Eldagsen on vähän aikaa sitten tehnyt yliopistotasoisen luentomateriaalin erilaisista luovan alan oppijoista, luovuustukoksista

ja menetelmistä, ja sovelsi niitä meihin ja jakoi ryhmällemme tekniikkansa, ryhmäyttämisvinkkinsä tehtävänantomenetelmänsä. Bingo-idea toimii Suomessakin ja varsinkin senioreilla. Käytännönläheiset tehtävät, vinkit ja runsas ilmaisten materiaalien käyttö kuvaustehtävissä antoivat niin paljon uutta, että sain ainakin yhden kurssi-idean pimeä-ja päiväkurssieni yhdistämisestä tyyliin 'päivä yöksi salamalla ja yö päiväksi taskulampuilla'. Nimeä kehittelemään seuraavaksi. Ja sitä ennen paljon testejä uusien 'pensseleiden' ja kalvojen kanssa.

 

Kieltä ja kulttuuria

 

Kielellisesti tämä matka oli huvittava. Nyt osaan unissanikin pyytää kuitin saksaksi eli Quittung bitte. Alku oli sekoilua ja puhuin välillä ruokakaupoissa ja leipomoissa saksaa ja englantia

sujuvasti sekaisin… Valokuvauskurssillani opettajamme puhui saksalaisille saksaa, katsoi minua ymmärsinkö mitään ja kertasi saman asian sujuvasti englanniksi. Kurssi oli jo ennakkotiedoissa ilmoitettu kaksikieliseksi, joten sujui hyvin näin. Meidät vietiin myös arvostettuun galleriaan ja suoraan avajaisiinkin ja minut esiteltiin kuuluisalle kuvaaja/installaatiotaiteiljalle – kyllä tässä siis joutui edustamaan ihan sekä maataan ja itseään ihan uudella tasolla! 

 

Vastaanottavan organisaation kanssa sujui kommunikointi oikein hyvin ja ystävälliseen sävyyn ja arvostavasti puolin ja toisin. Jotain pientä sekaannusta, mutta sähköpostien kautta asiat selvisivät nopeasti. Tässäkin korostui saksalainen järjestelmällisyys – itse olin ehkä turhankin runsassanainen ja kommunikoin liiankin vuolaasti. Mutta oppia ikä kaikki. Oli hyvä, että olin yhteydessä opettajaan ja kurssijärjestäjään etukäteen: se antoi hyvän pohjan todella tiivistahtiselle reissulleni. Yhtään ei ollut liikaa aikaa hukattavaksi. Berliinistä itsessään en nähnyt kuin kuvauspuistot, ison hienon hautausmaan ja lähikadut ruokakauppojen osalta. Mutta oppimaanhan sinne tällä kertaa mentiin!

Pieniä tuliaisiakin vein: Pirkan opiston mukit saivat ansaittua huomiota ja lakritsi maistui osalle. Mutta tärkeintä oli, että pienin elein yhteistyön avaaminen oli huomioitu organisaatioidenkin tasolla. 

 

Jälkitunnelmia

 

Ihanan rankka kokemus tämä Erasmus-matka oli, mutta myös todella mukavien uusien ihmisten täyttämä ja täynnä uusien oppien haltuunottamista. Reissun pölyjä harteilta karistellessa huomaan, kuinka tunsin ihan nuortuvani uusien vaikutteiden edessä! Tajusin, kuinka virkistävää on haastaa itsensä, hypätä pois mukavuusalueeltaan ja lähteä ihan uudelle polulle, missä tuli nähdyksi ja kuulluksi, missä huomasi osaavansa uida tuntemattomissa vesissä – ja mikä parasta, kokea kaiken yhdessä muiden kanssa nauraen, kuin olisi ollut siellä aina!

Sulje sivuvalikko