Anne & Saara, Italia

Etusivu » Pirkan opisto info » Hankkeet » Erasmus+-hanke 2018–2020 » Reissukokemukset » Anne & Saara, Italia

”Il ottuso ago”- käsityön opetusta senioreille Italiassa

Avezzano & Rooma

Anne Sallinen & Saara Viljanen

Tuo otsikon lyhyt italian kielinen termi tarkoittaa tylppää neulaa. Lausetta tarvittiin Avezzanossa erityisesti torstaina 23.5., jolloin järjestämämme työpajan teemana oli suomalainen ryijyperinne. Ennen tuota torstaita oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua kaikenlaista:

 

Matkalle lähdettiin maanantaina 20.5. klo 3.00. Lento Rooman Fiumicinon kentälle sujui torkkuessa. Päästyämme matkalaukkujemme kanssa ulos terminaalista löysimme helposti ProntoBus- linja-auton, joka vei meidät kauniiden maalaismaisemien, vehreiden laaksojen ja pienten kaupunkien kautta Avezzanoon. Hotellinkin löysimme heti, joten pikaisesti tavarat huoneisiin ja ulos haistelemaan ensi vaikutelmaa kaupungista.

 

 

Avezzano on viehättävä ja rauhallinen kaupunki, jossa on aivan ällistyttävän paljon vaatekauppoja ja leivoskahviloita mutta vain muutama ruokaravintola. Asukkaista yli 42.000. Kuvassa olevaan Orsinin linnaan ei päässyt juhlasalia pidemmälle. Komea vanha rakennus sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Vuonna 1490 valmistuneen linnan rakennutti aluetta tuolloin hallinnut Gentile Virgilio Orsini. Nyt jäljellä on linnan siipi. Muut osat, kuten koko kaupunki, tuhoutui maanjäristyksessä 13.1 1915.

Keskustan tutumassa on myös museo, johon on koottu maanjäristyksestä säilyneitä esineitä. Kaupunki sijaitsi aiemmin Fucino- järven rannalla. Järvi kuivatettiin 1800-luvun lopulla ja järven kuivatuksesta on myös mielenkiintoista esineistöä ja valokuvia. Kuvan kiveen on antiikin aikaan kuvattu naisille tärkeitä asioita: sandaalit, peili, sateenvarjo jne. Eipä luulisi sateenvarjolla olevan niin pitkää historiaa! Museossa ei ollut muita vierailijoita, joten saimme yksityisesittelyn, josta emme kuitenkaan kaikkea ymmärtäneet, sillä italialaiset osaavat todella huonosti vieraita kieliä, ainakin Rooman ulkopuolella.

 

Työpajat aloitettiin keskiviikkona iltapäivällä. Aamupäivällä olimme jo käyneet tutustumassa paikkaan ja Paola Panfiniin, joka AMFI Internationalin projektipäällikkönä oli jo huhtikuussa tehnyt mainoksen ”Kolmannen iän yliopiston”, Universita della Terza Eta- kotisivuille. Ilmoittautumisia oli tullut 9, jonka olimme määritelleetkin maksimimääräksi. Tiesimme etukäteen, ettei meillä ole käytössä varsinaista luokkatilaa, vaan AMFIn toimistohuone kauniissa vanhassa rakennuksessa, jonka omisti taidekoulun rehtori. Työpajat olimme siis suunnitelleetkin niin, ettei mitään erityisvarusteita tarvittaisi ja kaikki materiaalit toisimme mukanamme Suomesta. Emme voineet luottaa, että kaupungissa olisi kauppaa, josta olisimme voineet ostaa jotain. Eikä siellä ollutkaan. Opetusvierailun järjestäminen ilman paikallista apua olisi ollut lähes mahdotonta. Kiitos onnistumisesta kuuluu myös Paolalle.

 

Vaikka ilmoittautuneita oli 9, tuli keskiviikkoiltapäivänä paikalle 15! He olivat kertoneet naapureille ja tuttavilleen ja olihan tämä aivan ainutkertainen tapahtuma kaupungissa ja siitä kirjoitettiin myös lehdessä. Tuoleja haettiin lisää, jotta kaikille saataisiin edes pieni työskentelytila kahden tilassa ollen pöydän ympärille. Apunamme oli kaikkina päiviä Ana-Maria, joka tulkkasi tarvittaessa. Onneksi olimme päättäneet keskiviikon teemaksi huovutuksen ja materiaalia oli niin paljon, että kaikille riitti. Opiskelijat ehtivät kokeilla kolmea eri tekniikkaa. Näytimme myös kuvia Pirkan opiston huovutuskursseilla tehdyistä taidokkaista töistä. Rouvat olivat ihastuksissaan. Kukaan ei ollut koskaan päässyt kokeilemaan huovutusta, joten jo ensimmäinen päivä oli onnistunut.

 

Kuvassa opetellaan juuri neulahuovutusta. Tämän tekniikan lisäksi he tekivät huovutetun kynän sekä koruja.

 

Torstain teemana oli siis suomalainen ryijyperinne. Näytimme kuvia vanhoista kansanomaisista ryijyistä. He pitivät niitä ihastuttavina. Nukitetut tekstiilit ovat tuntemattomia Italiassa, heidät tunnetaan taitavina gobeliinien kutojina. Olimme saaneet Wetterhoffilta lahjoituksena miniryijy-tarvikepaketit, joiden värimaailma perustuu Suomen neljään vuodenaikaan. Taustaksi olimme ottaneet mukaamme upeita kuvia Suomen luonnosta eri vuodenaikoina. Näin saimme esiteltyä myös Suomea heille, koska kukaan ei ollut Suomessa käynyt. Ryijyn ompelun aikana huomasimme erot meidän omiin oppilaisiimme: uskallus lähteä kokeilemaan jotain ihan uutta, kuvanlukutaito, yleiset oppimisvalmiudet sekä koordinaatio olivat heillä selvästi heikommat. Osa selittyy varmasti yhteisen kielen puuttumisella, osa sillä, ettei Italiassa ole tarjolla mahdollisuutta aikuiselle saada opetusta ja ehkä siellä ei käsitöitä myöskään harrasteta, kuten meillä, eikä vahvaa perinnettä ole näin ollen syntynyt. Tunsimme ylpeyttä esitellessämme oppilaidemme töitä ja Pirkan opiston laajaa opetustarjontaa.

 

Kuvassa ensimmäisten nukkarivien ompelu.

Ryijypiston ompelu oli monelle tuskallista alussa ja meidän molempien apua tarvittiin kovasti. Piston ompelun jakaminen kolmeen työvaiheeseen ja näiden nimeäminen italiaksi, auttoi selvästi eteenpäin. Näitä työvaiheita toistettiin italiaksi kuin mantraa ja alkoihan työ sujua. ”Uno, due, girare” toisettiin joka piston kohdalla. Se rouva, jonka aloitus oli kaikkein hankalinta, saikin ryijynsä ensimmäisenä valmiiksi! Hienoa! Hän oli selvästi yllättänyt itsensäkin ja esitteli valmista työtään kaikille tyytyväisenä.

 

Perjantain teemana oli pirtanauha. Olimme valinneet materiaalien värit kuvaamaan sekä saamen pukujen että kansallispukujen raikasta värimaailmaa. Internet ei toiminutkaan juuri tuolloin, emmekä voineet näyttää kuvia niistä. Ryhmä innostui kuitenkin heti kokeilemaan kudontaa pirralla. Kokeilunauhoista solmimme avaimenperiä.

 

Kuvassa Saara näyttää, minkälaiset työvaiheet on hallittava nauhankudonnassa.

 

Kaikki opetuspäivät sujuivat hyvin. Oppilaamme vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä. Meilläkin oli tunne, että olimme saaneet luotua heille aivan uudenlaisia ja merkityksellisiä kokemuksia. Yhteisen kielen puute ei häirinnyt, lähinnä nauratti kaikkia. Haikeat mutta lämpimät jäähyväiset jätettiin perjantai-iltana, kun kaikki olivat saaneet todistuksensa.

 

 

Lauantaiaamuna lähdimme junalla kohti Roomaa. Maanantaihin saakka olisi aikaa kiertää museoissa ja tutustua nähtävyyksiin.

 

Jokaisen Roomassa kävijän on nähtävä Colosseum, jonka suuruutta ei muuten voi käsittää.

 

Toinen kuuluisa kohde on Vatikaani ja Pietarinkirkko

 

Historiallisiin kohteisiin ei kaupungissa liikkuessa voi olla törmäämättä.

Mihin tahansa katsookin, aina näkyy jotain antiikin aikaan viittaavaa, välillä monella tasolla.

 

 

Meille tekstiilityötä opettavina oli huikein kokemus päästä kiertelemään pukumuseossa. Valtava kokoelma juhlapukuja, asusteita, sisustustekstiilejä, koruja jne.

 

Kuvassa Valentinon suunnittelema silkkinen juhlapuku, jonka valkoinen osa on kokonaan helmin peitetty.

 

 

Lauantain vierailu vahakabinetissa oli jopa vähän pelottava, tuntui että kuuluisat hahmot tuijottivat, toiset jopa hieman paheksuvasti. Upeat ornamentit hahmojen vaatteissa oli ommeltu sekä käsin että koneella mutta soveltaen kuviomaailmaa voisi käyttää myös neulonnassa, virkkauksessa, kankaanpainossa jne.

 

 

 

Kaikki sujui kotimatkan aikana ongelmitta ja tyytyväiset mutta väsyneet matkalaiset olivat takaisin Lempäälässä 28.5. klo 2.30.

 

 

Anne Sallinen ja Saara Viljanen

Sulje sivuvalikko